sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

R niin kuin jämälankasukat



Täydellinen tilannehan on sellainen, että neuloessa ei jää jämälankakerää vaan lanka riittää juuri sopivasti. Noita jämäkeriä kertyykin aika järisyttävä määrä, ja niistä sitten raivolla pitää yrittää päästä eroon. Raidat on aina kivat. Ja niihin saa jämät kulumaan. Paitsi jos raidoittaa villisti ja yhtä väriä kuluu säälittävästi vain muutama hassu gramma. No, miinusta se grammakin on. Nyt kyllä otan ja neulon raitasukkia ja huiveja ja lapasia ja mitälie kaikista jämistä! 

Sukkalanka-vahvuisista langoista neuloin sukkaset, kaksi sukkaa kerrallaan kärjestä aloittaen ja kantapäät neuloin jälkikäteen. Raitakerroksia on aina kuusi ja valkoista kaksi. Raidoitukseen sain inspiksen Kässäkaapista. Ennen kantapään kohtaa tein muutaman lisäyksen ja vastaavasti kavensin ne pois kantapään jälkeen. Sukan taakse tein lisäyksiä (kaksi silmukkaa keskelle taakse) kolmannen väriraidan jälkeen aina kuuden kerroksen välein, kunnes aloitin resorin. Kokonaisuudessaan lankaa tähän pariin kului 77g, josta valkoista on 36g. Siitä voi sitten laskeskella, että jämälankoja kului 41g ja siitä ei kovin paljon päälle grammaa tule per raita. Säälittävää.

Hyvät tuli. Kiitos nam. Ja seuraava,


Malli: Kärjestä 2 sukkaa kerralla, kantapää jälkikäteen
Lanka: Drops Fabel (valkoinen, ruskea, tumma harmaa)
Puffala SukkaPuffa (violetti ja pinkki)
KVG Woolworks 75/25 villa/nylon sukkalanka (keltainen)
Fyberspates Vivacious 4ply (Deep Forest/sinivihreä)
Cascade Heritage (cinnamon, steel)
Colinette Jitterbug (wasabi squeeze)
Austermann Step Classic (Burgundy)
Basic Sock Yarn (vaalea vihreä)
Mysteerimerino - oma värjäämä (sininen)
Puikot: 2mm
Menekki: 77g




keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Sydämelliset junasukat


Sydänpeitto kaipasi lahjakaverikseen vielä jotain pientä, ja mikä parempaa (ainakin näillä keleillä) kuin villasukat? Ja näin pienet villasukat valmistuu vaivattomasti ihan melkein yhdessä illassa. Oikeasti kahdessa. Junasukat oli jotenkin luonnollinen valinta sukkamalliksi, koska omilla ipanoilla ne on vaan osoittautuneen vauvasukista parhaaksi. Nyt tuollaisella yli kolmevuotiaalla vauhtihirmulla ihan parhaat sukat on pörriäissukkien mallillaneulotut varpaista aloitetut pötköt ilman kiilalisäyksiä tai kavennuksia ja kantapää jälkikäteen neulottuna. Tarpeeksi napakat ja ei kovemmassakaan menossa putoa pois. 
Mutta junasukista - on siis ihan parhaat.  Melkein tahtoisin neuloa vauvalle toisetkin, hieman isompana niin on sitten jo seuraava kokokin valmiina. Näihin loin 40 silmukkaa. Tein 2,5mm puikoilla, että ei tule ihan kauheaa peltiä ja näin ehkä hieman joustavammat sukat, joten käyttöikäkin toivottavasti kahta viikkoa pidempi. Perinteiset kiilakavennukset korvasin hirmukivoilla kavennuksilla kantapään alle, mitkä opin neuloessa yksiä mun lemppari sukkiani. Näin pieniin sukkiin riitti neljä nurjaa raitaa ja lopputulos on jotenkin niin soma, että melkein ällöttää.


Malli: Junasukat
Lanka: Austermann Step Classic (Burgundy)
Puikot: 2,5mm
Menekki: 25g
Ravelryssä: Junasukat

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

286 sydäntä - täydellinen vauvan peitto


 Vauvoille neulominen on jotenkin kauhean terapeuttista ja hattaraisen ihanaa. Tämän ihanaisen sydämellisen peiton neuloin meidän poikien uudelle serkulle. Langat tähän on hilloontuneet hyvät vuodet ja muutamaa valkoista kerää lukuunottamatta kaikki löytyi varastosta. Vaikka puuvillan neulominen ei oo mitenkään mun ykkössuosikki, niin silti niitä on hirmuinen kasa erilaisia jämälankoja ja joitankin melkein täysiä keriä.  Muutamat vauvapeitot oon neulonut ja virkannut vauva-aikoina meidänkin pojille ja niistä on sitten jäänyt noita lankoja reippaasti yli ja osa on vaan jotenkin ilmaantunut tuonne laatikkoon. Vieläkin niitä jäi vaikka pariinkin peittoon.

Sydänkuvioon inspiroiduin tästä pipo-ohjeesta, asettelin sydämet vaan suoraan riviin niin reunoille ei jäänyt vajaita kuvioita tai vaihtoehtoisesti tyhjää tilaa. Värit asettelin menemään omaan silmään sopivasti, vaikka kuvissa ne ei näköjään toistukaan ihan oikein. Alareunassa näyttää ruskea ja tumma violetti melkein mustalta ja keskellä peittoa näyttäisi olevan MUKAMAS kaksi riviä samoja sinisiä, vaikka todellisuudessa ne on ihan eri väriä, hö! Jotenkin tuo valokuvien ottaminen on viime aikoina ollut ylitsepääsemättömän hankalaa ja kaikki on kakkaa.

Loin työhön 120 silmukkaa ja pösöttelin menemään sydänkuvioita 13 kappaletta rivissään. Yhteen väriraitaan meni noin 5g kontrastilankaa, elikkäs vähällä pääsee. Valkoista meni kokonaisuudessaan vajaat 5 x 50g kerää ja sydänraitoja on 22 kappaletta. Neuloin tämän sillain oikein molempiin suuntiin, mitä oon tässä aikasemminkin harjoitellut. Onkohan se nyt siis sillain vasenkätisesti? Lankojen kuljetus vaan sujuu paremmin ja jälkin on siistimpää jos ei tarvitse nurjaa neuloa. Hetken taas aivot pyöri pierua, mutta nopsaan neulomisen sai sujumaan ongelmitta.
Reunaan virkkasin ennen vuoren kiinnittämistä ihan perussimppelin 5 pylvästä/1 kiinteä silmukka-reunuksen. Vuori on trikoota ja kiinnitin sen käsin ompelemalla ja enpä ole koskaan ollut näin tyytyväinen käsin ommeltuun jälkeen. Oikein hartaudella ja rakkaudella pistot ompelin ja jälki on kyllä tosi siistiä normaaliin verrattuna. Jee! Kyllä  nyt vauvelin kelpaa ottaa päiväunia peiton alla vaikkapa vaunuissa tai kelliä peiton päällä. Vielä pitää jotain pieniä villaisia sukkia ja muita neuloa pienelle lämmittämään kun eihän tästä tule kesää sitten millään!
Aina on hyvä syy neuloa.


Malli: 286 sydäntä - täydellinen vauvan peitto
Koko: 84cm x 61cm
Lanka: Laajakirjoisesti puuvillasekoitelankoja noin worsted-vahvuisia
(mm. Novita Miami, Ice Yarns Alara, Hjartegarn Roma)
Puikot: 4,5mm
Koukku: 4mm
Menekki: 292g
Kangas: 'Omppu' trikoo - Eurokankaasta
Ravelryssä: 286 hearts


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Uusia linjoja

 
 
Tämä huivi on toisintoa, sillä neuloin keväällä saman huivin eri väreissä lahjaksi. Niin kiva malli oli, että olihan itsellekin saatava oma. Ja ai etän että, miten tämä suljuu kaulaan juuri sopivasti ja on muutenkin täysin napakymppi - perushuivi joka sopii moneen. Tästä tuntui vaan tulleen kapeampi ja pidempi, mikä sopiikin hyvin. Lankaakin kului edelliseen nähden vähemmän, olisikohan käsiala tiukentunut? Näin tämä kuitenkin sopii kaulaan kierrettäväksi vieläkin paremmin. Pingotuksen kanssa löysäilin rajusti ja kastelin neuleen ja levitin kuivumaan ilman suurempia kiskomisia. Kaiken kaikkiaan täydellinen huivi näille kesän lumisateille ja nollakeleille. Sopii myös kuin nenä päähän maastonvihreään syystakkiin, eli tuplavoitto. 
 
Ohje oli helppo ja nopeasti ulkoa opeteltava, ja tämä avasikin minun ensi syksyn kouluunpaluuneuleiden sarjan, sillä neuloin tätä samalla kun pänttäsin ensimmäiseen tenttiin (IIIIIIK!), mikä on sopivasti heti syksyn alussa. Ja ihan näin käsityöasioiden ulkopuolelta voin syvällä rintaäänellä todeta, että kolme ja puoli vuotta kun on lauleskellut tilipitappia ja leikkinyt kukkuu-leikkejä lasten kanssa, niin ainakin allekirjoittaneen aivosolut on kokeneet jonkin sorttista joukkopakoa tai -hävikkiä. Ei meinaa sitten millään mennä ihmisen anatomia ja fysiologia kalloon, varsinkin kun saa aloittaa niinkin kepeästi kuin opiskelemalla hermoston rakennetta ja toimintaa aikas pikkutarkasti. Kaksi lausetta kun lukee niin saa jo aloittaa alusta, kun unohtanut mitä siinä ensimmäisessä lauseessa sanottiin. Mä oon niiiiiin pulassa. No onneksi on sentään hieno huivi.



Lanka: Cascade Heritage - värit: Cinnamon ja Snow
Puikot: 4mm
Menekki: 130g (56g / 74g)
Ravelryssä: Pitkänlinjan kautta

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Hyvää ei kannata vaihtaa



 Muutamia vuosia takaperin ennen muksujen maailmassa oloa neuloin vaan perussukkia ja -lapasia, kunnes löysin Ravelryn ja maailma avautui ihan uudella tavalla. Huumaannuin! Olin ennen sitä neulonut vaan suomenkielisistä ohjeista ja jotain aika perussimppeleitä malleja. Tylsää. Rykäsin ensimmäisenä oikein kunnolla ja neuloin tällä ohjeella elämäni ensimmäiset 'oikeat' sukat. Asetin riman korkealle ja hyvin suoriuduin. Ensimmäinen englanninkielinen ohje, ensimmäinen varpaasta aloitettu sukka ja ties mitä muuta. Lopputulos:  lempparisukat, luonnollisesti. Ne oli vieläpä ihan täydelliset sähkönsiniset ja niin hyvät jalkaan. Nyt useamman vuoden käytön jälkeen (ja pari hupsis-pesua 60 asteen ohjelmalla) ne pääsi eläkkeelle ja luonnollisesti piti saada uudet samalla ohjeella.
Ohje oli edelleen mukava neuloa ja jotenkin helpompi kuin ensimmäisellä kerralla, jännä juttu. Pieniä muokkauksia tein ja yhdistelin eri kokojen silmukkamääriä niin sai sukan sopimaan paremmin tällaiseen hobittimalliseen jalkaan. Varresta olisi voinut tehdä pidemmän, mutta hyvä näinkin. Samaa lankaa eri värissä olen aikaisemminkin neulonut ja just hyvä tarpeeksi rouhee ja muotonsa pitävä sukkalanka, joka ei nukkaannu tai nuhjaannu. Vielä olisi yksi vyyhti samaa lankaa harmaana joten pitänee vielä jotkut somat sukkaset siitä tehdä.




Malli: Brainless
Lanka: KVG Woolworks 75/25 Wool/Nylon Sock Yarn
Puikot: 2,5mm
Menekki: 66g
Ravelryssä: Brainstorm II

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kun tiikeristä tuli Pörriäinen


Malli: Perussukka varpaista varteen (koko 27/28)
Lanka: Regia Zoofari
Puikot: 2mm
Menekki: 38g

Se hyvä puoli viluvarpaisissa lapsissa on, että saa neuloa villasukkia ympäri vuoden. Ja minähän neulon vaikkei varpaita paleliskaan. Nämä oli niin mieluisat sukat Pikkuväen mielestä, että kun ensimmäinen valmistui, sitä piti saada pitää jalassa ja vahtia vieressä kun toisen sukan kantapää tekeytyi. Ja piti käyttää kaikki lahjomisen taidot että sai sukan vielä pois jalasta lankojen päättelyä varten. Ja tulihan näistä mainiot. Jotenkin en näissä sitä tiikeriä näe, ja Pikkuväkikin kutsuu näitä Pörriäissukiksi. Johtuen ehkä pienoisesta ampiaisinvaasiosta, mitä meillä on koettu parin päivän sisällä useampaankin otteeseen kun nämä edellämainitut pörriäiset on pyrkinyt ovista ja ikkunoista sisään. Niitä on sitten Pikkuväen kanssa metsästetty purkkeihin, että ne on voitu päästää takaisin vapauteen parvekkeelta kun eivät itse ymmärrä lähteä.

Lanka oli kiva hyväntuntuinen perussukkalanka vaikkei mikään mielenräjäyttäjä ollutkaan. Kerällä oli jännää ja hauskan näköistä mutta neulottaiessa näytti jotenkin suttuiselta. Jalassa taas ihan eri näköinen ja oikein miellyttävä, vaikken näiden itseraidoittuvien lankojen suurin ystävä olekaan. Nämä on kuitenkin ihan Pikkuväen näköiset sukat ja sekä neuloja että käyttäjä tykkää.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Tulppaaneja huivissa


 Meidän mummo täyttää isoja vuosia ja totta kai pitää lahjaksi antaa jotain neulottua. Mummoltahan ne käsityötaidot on sillon joskus opittukin. Hetken pohdiskelin, että pitää jotain kukkaista olla ja pitkään jonossa roikkunut Liliopsida (jonka joka kerta kirjotan väärin) päätyi puikoille. Ja väriksi mummon lempiväri sininen ja voilà! 

Oikein mukava neulottava ja selkeät ohjeet. Lopputulos on yksinkertainen ja kaunis. Lankaa meni melkein metrilleen kaksi kerää, sillä päättelyn jälkeen lankaa jäi alle 2 metriä jäljelle. Nappasin vinkkiä TiiQlta ja pingotin huivin yläreunan kaarevaksi ja tykkäsin et tuli parempi kuin suorareunaisena. Jostain syystä ukkosenilmalla kun pingottaa, niin ei meinaa tulla hyvä. Nytkin melkein hampaat irvessä pingotin pitsireunan ja meinaa silti lyysähtää kasaan. Koska oon huono tekemään hyvissä ajoin mitään, en ennätä uudelleen pingottaakaan.

Aloin ihan muistelemaan, että millon oon oppinut neulomaan. Sitä en kuitenkaan muistanut, mutta ensimmäisen neuleeni muistan hyvin. Se oli sinistä lankaa ja tein patalapun. Tai ainakin puolikkaan! Silloin ensimmäisiä opetellessa sain kuulla, että puikkojen koko valitaan langan paksuuden mukaan. Siinä sitten päätäni raaputtelin kun yritin löytää saman paksuisia puikkoja kun lankakin on. Vertailin niitä vierekkäin ja ei vaan meinannut löytyä! Luovutin myös patalappuni suhteen kun joku ehdotti että siihen ympärille voisi virkata reunat. Siis täh? Eikse ois kelvannut ihan sellaisenaan?




Lanka: Drops Fabel
Puikot: 4,5mm
Menekki: 98g