tiistai 18. maaliskuuta 2014

Opettajan tytär




 Voi ihana takki! Kun sain Veeran Lankaleikki-kirjan hyppysiini, ei oikein mikään alkuun tuntunut mieluisalle. Parin hypistely- ja selailukerran jälkeen Opettajatar alkoi houkutella, vaan miksi piti olla satakolmetoista työtä yhtä aikaa kesken jo entuudestaan. Ja oikeastaan hyvä että oli. Alkuun ajattelin tehdä ihanan pehmoisesta ja hienosta Madeline Toshin Merino Lightista, vaan onneksi tuli pähkäiltyä lankavaihtoehtoa pidempään. Muutamissa blogeissa näitä takkeja nähnyt ja monet valitelleet että se pehmoinen ja silkkinen lanka ei ollutkaan paras vaihtoehto. Niinpä otin Neulistilta mallia MNK-blogista ja päädyin rehelliseen Väinämöiseen. Värivalintakin tuotti hetken päänvaivaa kun lankapuodissa raaputtelin päätäni hyllyjen välissä. Lopulta valinta osoittautui liian haastavaksi ja päädyin tuttuun ja turvalliseen, hillittyyn harmaaseen ja siniset napit kävin valkkailemassa paikallisesta Eurokankaasta.

Neuloin tän L-koossa, kun haluttu koko sattui keskivälille kahta kokoa. Hyvä että tuli neulottua isompana, muuten olisi ollut käsivarsille tiukkaa. Nyt yläosa ja hihat istuu kun just eikä melkein ja meikäläisen mahtihartiatkin mahtuu hyvin. Ohjeessa tosin oli parin silmukan puutostauti hihoja aloittaessa, mutta eipä tuo kauhean suurta katastrofia aiheuttanut. Hihojen resoriin käytin pienempiä 2,5mm puikkoja kun muuten tuli vähän turhan löysät. Tykkään sellasista napakoista hihoista jotka ei ihan heti lurpsu. Muuten seurasin orjallisesti ohjetta. Tuttua ja turvallista Veeraa, lyhennettyjä kerroksia ja selkeitä linjoja 'with a twist'. Takki on takaa pidempi ja edestä lyhyempi ja laskeutuu tosi kivasti, vaikka alkuun pelkäsin sivujen jäävän kuprulle ja muodostavan pöhkön pussin eli 'lisäjenkkikset'. Pesu ja muotoilu tekee kyllä ihmeitä neuleille.

 Yritin pikaneuloa tän itselleni synttärilahjaksi, mutta myöhästyin kahdella päivällä. Hihat tuntui ainakin kilometrin mittaisilta ja olihan  pakko välillä tehdä muutakin. Tätä neuloessa tuli lueskeltua tuota kirjaa enempi ja sain mieheltä vihreän valon Nappipaidalle jihuu! Langatkin olisi jo kaapissa, nyt vaan ehkä pitää pieni villapaitatauko pitää, ettei tule ähkyä. Ja eipä tuota taida tarvita kun vasta syksyllä. Jotain muuta nyt väliin, ehkäpä Pikkuväki tarvitsee uuden lippapipon kun edellinen alkaa olemaan Naperoiselle sopiva. Kirjasta löytyykin kiva ohje lippapipoon ja neuloen vieläpä! Edellisen lätsän tein virkaten ja _se_ei_oo_mun_juttu_!





Malli: Opettajatar (Veera Välimäki)
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, Hopea
Puikot: 2,5 / 3 / 3,5mm
Menekki: 337g





13 kommenttia:

  1. Upea ja ihana. :) Niin harmoonisen harmaa. Voi kun mäkin ehtisin jossain välissä toisen opettajattareni kimppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sultahan mää mallia otin että väkisinkin tulee upea ja ihana! Salaa kans mietiskelin että pitäisköhän neuloa harmaalle takkisisko jollain vähän räväkämmällä värillä. :)

      Poista
  2. On kyllä tosi kaunis takki ja väri, mikähän Väiskin väri onkaan kyseessä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, unohduksiin jäi väri. Elikkäs tämä on Hopea :)

      Poista
  3. Juuri tuollaista olen ajatuksissani etsinyt, ihana takki! Nyt vain hankin kirjan ja pohdin lankavaihtoehtoja :)

    VastaaPoista
  4. ihana on, kirja löytyykin jo mutta en ole vielä suunnitellu mitään neulovani kun on miljoona työtä kesken:). Mutta nyt tekee mieli kaivaa kirja esille :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina on tilaa yhdelle keskeneräiselle!

      Poista
  5. Ihan huippuhieno! Värikin kuin unelma!

    VastaaPoista
  6. Niin kaunis tuo takki! Ja siniset napit sopivat tuohon ihanasti :)

    VastaaPoista