Puffala-la-duffa ja aikas näpsäkkä kesähuivi

Malli: Teasdale - Corrina Ferguson
Lanka: Sukkapuffa - Vaakaliuku
Puikot: 4mm pitsiin/4,5mm vartaloon
Menekki: 68g
Ravelryssä: Puffadale

Voi tuska ja kiristys! Joskus sitä onnistuu arvioimaan langankulutuksen ihan päin prinkkalaa ja vielä niin, että lankaa jää yli turhan reippaasti ja harmittaa kun lopputulos on naftinlainen. Tässä kävi nyt juuri niin, mutta en enää toistamiseen lähtenyt purkamaan suurta osaa työstä, sillä korvia huumaava pingotus sai huivista sellasen just nappelin. Neuloin tämän huivin ensimmäisen version ihan ohjeiden mukaan. Kanssaneulojien projekteja selatessa törmäsin kyhmy-ilmiöön, joka muodostui huivin yläreunaan, siihen niskan kohdalle. Pingotin ensimmäisen version raivolla ja hiki otsalla, vaan en saanut yläreunaa suoraksi edes tooosi kovasti yrittämällä. Muistin törmänneeni räveltämön projekteja selatessani vaihtoehtoiseen tapaan neuloa tuo huivin yläreuna ja lyhennetyt kerrokset ilman pelkoa kyhmystä. Hyvän tovin ensimmäinen versio hilloontui kaapissa ja kun vihdoin ryhdyin purkupuuhiin, neuloin toisen version melkein yhdellä istumalla. (Taisi olla joku Suomen alkulohkon jääkiekkopeli..) 

Ja heti valmistuttua huomasin huivin oleman mycket petit, elikkäs aika pieni. Toista kertaa en purkamaan lähtenyt, sillä olisi pitänyt purkaa ja neuloa uudelleen kokonaan tuo yläreuna ja hyvä lohko pitsireunasta. Huivi siis neulotaan niin, että ensin tulee pitkä ohut pötkö pitsireunaa lehtineen ja sen reunasta sitten poimitaan silmukat huivin 'vartaloon' joka muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Päätin vaan pingottaa huivin äärimmäisellä raivolla ja hyvähän siitä tuli. Melkein niin kiva, että voisin itsellenikin tehdä esimerkiksi jostain sinappisenkeltaisesta langasta ja tehdä reippaammin pitsireunaan toistoja. Jaa pitääkö lähteä lankakaupalle!

Parisuhderaidat

Malli: Raita (3/3), varpaasta varteen, lyhyt varsi

Lanka: Drops Fabel, harmaa

Drops Delight, Blue Mix

Menekki: 56g

 

Tein itselleni samalla kaavalla raitasukat, ja mies totesi niiden olevan kivan näköiset. Niin jos sanoo, saa takuuvarmasti omat samanlaiset. Näihin nyt valikoitui hempeän vaaleanpunaisen sijaan hieman miehekkäämmät värit. Ja koska mies ei suostu pitkiä villasukkia käyttämään, kun kuulemma nilkat hikoaa (??) niin tein näihin lyhyen varren. Samaa tuttua, varpaasta varteen ja kantapää jälkikäteen. Hyvät tuli, niin minun kuin miehenkin mielestä. Pitäisköhän pojillekin neuloa raitasukat niin sitten olisi koko perheellä samissukat. :D

 

Pyhästi vannoin, että uusia töitä ei aloiteta ennen kuin kettutakki on valmis. Nyt kun se on valmistunut niin yhtäkkiä kesken onkin seitsemän neuletta. Ei, ei ei. Ei sovi minulle tällainen monen työn tekeminen, kun ahdistun kun vanhat ei valmistu ja uusia syntyy nopeammin kuin pitäisi. Monta ihanaa ja kaunista neuletta on kesken ja kaksinkertainen määrä odottamassa pääsyä tehtäväksi ja samaan aikaan löydän uusia kauniita ohjeita, jotka huutavat päästä työn alle. Keksin myös tekosyitä uusien neuleiden aloittamiseksi. Suomen lätkäfinaali oli niin jännittävä, että huivin pitsikaavion seuraamisesta ei olisi tullut mitään ja nurjien neulominenkin tuntui liian vaativalta, aloitin siis finaalihuivina ainaoikeaakaunokaisen. Nyt kyllä otan itseäni niskasta kiinni, ja karsin keskeneräiset kolmeen kerrallaan.

Lammas sanoo mää-mää, mitä sanoo Kettu?

Syy miks pitäis kiiruhtaa lasten neuleet loppuun: Ne kasvaa nopeesti isoiksi. Siis lapset, ei neuleet. Ne kutistuu. No tämä kyseinen neule onneksi on vielä sopiva, mutta sitä kuuluisaa kasvuvaraa siinä ei juurikaan ole. Vähän meinaa jo alimmat napit irvistää, mutta tuopa ei suuremmin haittaa. Enimmäkeen ne irvistelee sen takia, että tuo kirjoneule helmassa aavistuksen kiristää. Kiva tuli silti! Aloitin tän neuleen jo aikaa sitten, mut iski toisen hihan kohdalla kauhea ähky. Neuloin sitten aika paljon muuta, kunnes päätin ettei uutta aloiteta ennen kuin tämä takki on valmis! Ja valmistuihan se sitten ihan suhteellisen pikaisesti. Ja just passeli alkaa olemaan ulkona, kun enää ei haalareita välttämättä lämpimämmällä kelillä tarvii. 

Tein Pikkuväelle aiemmin Lammastakin ja pitihän Naperoiselle saada oma alpakkainen. Lampaiden sijaan aattelin jotain simppelimpää ja päädyin kettuihin, sillä Naperoisen lempparibiisi taitaa olla 'Kettulaulu', elikkäs Ylviksen The Fox. Tiedä sitten että minkä takia :D Siinä määrin karmeaa tuusausta tuo kirjoneule useammalla värillä oli, että näin alkuun tein vaan yhden rivin kettuja. Olisi tullut ehkä liian levoton takki jos ois ollut enempi. Ehkä sitten seuraavaan teen enempi kettuja, tai harjottelen lisää vaikkapa pipon muodossa, kun tuota oranssia lankaakin jäi reippaasti yli. Harmaata väriä tähän meni muutama metri päälle kaksi kerää. Kauluksesta tuli vähän korkea, mutta eipähän niskaa palele. Jos olisi purkanut ja neulonut matalamman, olisi varmasti kaksi kerää riittänyt. Hieman hirvitti taas kun leikkasin steekin (mikä se nyt suomeksi onkaan?) auki ja pari lankaa näytti lähtevän purkaantumaan. Onneksi ne sain kuitenkin ommeltua talteen ja toivottavasti ei lähde käytössäkään karkuun. Lopputulos on mieluinen, niin tekijän mielestä kuin käyttäjänkin. Naperoinen tokaisi että "Ihana" kun sai takin ekaa kertaa päälleen. Ja onhan se.

Malli: Kettutakki - Mukaillen Where the Wild Sheep Roam (The Needle Lady)

Lanka: Drops Alpaca

Musta ja Valkoinen Drops Fabel

Puikot: 2,5mm/3mm

Menekki: 120g

Sininen alppihohto

 

 

Aurinko paistaa ja lämmittää vihdoin, kesää kohti ollaan siis menossa hyvää vauhtia! Mikäpä sen parempi tapa varustautua tähän alkavaan Suomen kesään, kuin neuloa paksu villatakki. Täh? Kyllä! Allekirjoittanut on siinä määrin vilukissa, että villasukkia käytetään ympäri vuoden ahkerasti aamusta iltaan. Paksumpi villatakki on enemmän kuin tervetullut omaan vaatekaappiin ja pääsee takuulla ahkeraan käyttöön vaikka kesä olisikin. 

 

 

 Ja voi että kun tulikin mainio takki. Tämä on just kiva laittaa päälle kun lähtee ulos vaikkapa puistoon. Iltapäivällä sitten kun on hiukan lämpimämpi (vaikkei siltikään vielä lämmin) voi avata pari nappia ja viskata kaulahuivin pois. Tykkään että onnistui hyvin ja kaikki meni ihan nappiin. Takki neuloontui paksun langan tapaan nopeasti, vaikka vatsatauti verottikin melkein viikon neuleintoa. Tykkäsin takin simppelistä muotoilusta vallattoman paljon ja palmikot on somat. Takki istuu hirmuisen hyvin päälle ja on vaivaton pitää. Ei tarvi nykiä tai kiskoa mistään. Ainoa mikä ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, oli hihoja varten silmukoiden poimiminen. Oon surkea siinä, ja jälki ei ollut mitenkään erityisen kaunis. Sieltä täältä paikkailin jälkikäteen rumat reijät piiloon ja päätin että loppu on sit design-elementti "hullu-ei-huomaa". Tää on yks syy miks tykkään enemmän ylhäältä alaspäin neulotuista saumattomista takeista. Silmukoiden poimiminen on hanurista.

 Lanka on mukavan pehmoinen ja silti villaisen rouhea ja sellainen aidon tuntuinen. Siis nappivalinta. Aiemmin oon samasta langasta tehnyt vaan tumppuja ja pipoja, en siis mitään suurempaa. Ja olipa mukava neuloakin, niin kuin aina. Langan semisti huopuuntunut kierre takaa sen ettei lanka halkeile vaan voi neuloa pösöttää vaikka pilkkopimeässä, mikä ei tietenkään pidemmän päälle ole ihan fiksua.  Alkuun vähän pelästyin että tulikohan liian lyhyt, mutta koska takki istuu päälle niin hyvin, ei tuo pituuskaan haittaa. Hyvä on olla monenlaisia. Ja ihan varmuuden vuoksi neuloin hihoistakin vähän turhan pitkät. Mutta ei hätiä, kyllä ne siitä kutistuu kuitenkin, niin kuin hihoilla on tapana mystisesti tehdä. Kaiken kaikkiaan siis täydellisyyttä hipova suoritus! Hyvä minä!

 

 

 

 

Malli: Alpenglühen (Isabell Kraemer)

Lanka: Cascade 220 - Como Blue

Puikot: 4mm/5mm

Menekki: 465g

Oodi Raidoille

Neulojatoveri Ryyni tekee raitasukkia. Tekee paljon muutakin, ja useasti ollaankin samoilla inspiraation lähteillä käyty. Nyt inspiroiduin noista raitasukista niin, että piti saada omat Ryyni-sukat. Malli on varpaista varteen neulottu ja kantapää tehty jälkikäteen. Nää on ollut sellaisena sivuprojektina. Neulottu aina silloin tällöin, matkalla, kahvilassa sekä muksuja päiväunille laittaessa ja taisinpa kertaalleen neuloa hiekkalaatikollakin. Kivat perussukat kotona hiippaillessa ja kumppareihin sopivan pitkät. Mullon nääs sellaiset äärimmäisen ihanat ja mukavat keltaiset lyhytvartiset kumpparit. Mun parhaat kaverit. 

Kokeilin ensimmäisen (ja luultavasti viimeisen) kerran Novitan Pikkusiskoa, kun valkoinen Fabel oli loppunut tyystin. Aikaa ei ollut mukamas odotella, kun heti piti saada aloittaa jotain ja lähimarketista nappasin kerän Pikkusiskoa matkaan. Maksoin toki kassalla. 

Hirmu epätasainen kierre ja jotenkin vaikea saada hyvää jälkeä. Välissä oli ihmeellisiä muovisia haituvia ja tuntui että sormiin irtosi metallipölyä neuloessa. Samoin tuo Dropsin Delight, ihmeellistä vaikkakin tosi pehmeää. Välillä ihan oikean vahvuista lankaa ja välillä paksuus sitten jotain Ihan Muuta. Lopputulos kuitenkin Ihan Jees. Delightia löytyy vielä pari kerää, hyvin marinoituja ja jotenkin pitäisi eroon päästä. Ehkäpä väsään lisää sukkia tai marinoin lisää. Pikkusiskoa en toiste osta, palaan tuttuun ja turvalliseen Fabeliin.

 

 

Malli: Varpaista varteen, kantapää jälkikäteen

Lanka: Novita Pikkusisko valkoinen, Drops Delight Purple/Pink Mix

Puikot: 2,5mm

Menekki: 82g

Kun kombosta tuli trio

Malli: Perustumput

Lanka: Sininen Mysteerimerino, Harmaa Novita Wool

Puikot: 3mm?

Menekki: 20g

Hiljaista on. Tai onhan tässä tullut valmiiksi neulepuolella vaikka mitä, mutta kukapa ne viimeistelis vielä? Olis sukkaa päättelyä vailla ja yksi surullinen huivi, josta pitäisi pätkä purkaa ja neuloa uudelleen kun tuli ihan tyhmä lopputulos. Nätti ois muuten mut hönö! Nämäkin lapaset aloitin samantien, kun sain kevätasustekombon valmiiksi. Tarkalleen kuukausi kesti pienen pienten lapasten loppuun saattaminen. Oikeasti neuloin nämä yhdessä illassa yhtä pientä peukaloa vajaaksi ja sitten tuo surullinen peukaloton lapanen istui hyllyn reunalla parinsa kanssa odottamassa 29 päivää, kunnes allekirjoittanut otti ja neuloi sen pienen peukalon ja päätteli langat. Hyvä minä! Ja näin kombosta tuli trio.

 

Ihan ilman syytä en ole ollut neulomatta, vaan täälläpäin on ollut karmeen huono tuuri sairastelun kanssa. Ensin Naperoinen sai korvatulehduksen ja käytiin lääkärissä. Lääkäristä saatiin antibiootit ja vatsatauti. Vatsatauti kiersi ensin minut ja Pikkuväen ja viimein antibioottikuurin jälkeen iski Naperoisellekin. Kaiken tämän päälle näyttäisi pahasti siltä, että Pikkuväki on perinyt äidiltään voimakkaat siitepölyallergiat kun silmät punottaa ja kutisee ja nokka vuotaa. Jee. Nyt vois alkaa riittää tämä sairastelu, että sais jotain tehtyäkin. 

 

Nyt lupaan päätellä langat ja saattaa loppuun (melkein) kaikki aloitetut työt, ennen kun luon yhtään uutta silmukkaa (kovinkaan moneen) työhön! Nimittäin julkaisipa tuo Titityyn ihana Heidi ihanaakin ihanamman huiviohjeen ja ihan vahingossa siihen langatkin kerin jo vyyhdeiltä..