Vihreä Lanka: Lammas sanoo mää-mää, mitä sanoo Kettu?

maanantai 19. toukokuuta 2014

Lammas sanoo mää-mää, mitä sanoo Kettu?

Syy miks pitäis kiiruhtaa lasten neuleet loppuun: Ne kasvaa nopeesti isoiksi. Siis lapset, ei neuleet. Ne kutistuu. No tämä kyseinen neule onneksi on vielä sopiva, mutta sitä kuuluisaa kasvuvaraa siinä ei juurikaan ole. Vähän meinaa jo alimmat napit irvistää, mutta tuopa ei suuremmin haittaa. Enimmäkeen ne irvistelee sen takia, että tuo kirjoneule helmassa aavistuksen kiristää. Kiva tuli silti! Aloitin tän neuleen jo aikaa sitten, mut iski toisen hihan kohdalla kauhea ähky. Neuloin sitten aika paljon muuta, kunnes päätin ettei uutta aloiteta ennen kuin tämä takki on valmis! Ja valmistuihan se sitten ihan suhteellisen pikaisesti. Ja just passeli alkaa olemaan ulkona, kun enää ei haalareita välttämättä lämpimämmällä kelillä tarvii.

Tein Pikkuväelle aiemmin Lammastakin ja pitihän Naperoiselle saada oma alpakkainen. Lampaiden sijaan aattelin jotain simppelimpää ja päädyin kettuihin, sillä Naperoisen lempparibiisi taitaa olla 'Kettulaulu', elikkäs Ylviksen The Fox. Tiedä sitten että minkä takia :D Siinä määrin karmeaa tuusausta tuo kirjoneule useammalla värillä oli, että näin alkuun tein vaan yhden rivin kettuja. Olisi tullut ehkä liian levoton takki jos ois ollut enempi. Ehkä sitten seuraavaan teen enempi kettuja, tai harjottelen lisää vaikkapa pipon muodossa, kun tuota oranssia lankaakin jäi reippaasti yli. Harmaata väriä tähän meni muutama metri päälle kaksi kerää. Kauluksesta tuli vähän korkea, mutta eipähän niskaa palele. Jos olisi purkanut ja neulonut matalamman, olisi varmasti kaksi kerää riittänyt. Hieman hirvitti taas kun leikkasin steekin (mikä se nyt suomeksi onkaan?) auki ja pari lankaa näytti lähtevän purkaantumaan. Onneksi ne sain kuitenkin ommeltua talteen ja toivottavasti ei lähde käytössäkään karkuun. Lopputulos on mieluinen, niin tekijän mielestä kuin käyttäjänkin. Naperoinen tokaisi että "Ihana" kun sai takin ekaa kertaa päälleen. Ja onhan se.